keskiviikko 28. joulukuuta 2011

The National - High Violet (2010)



Tällaisena talviaikana, kun valoa ei juuri riitä ulkoa ikkunasta sisään, saati viime aikojen myrskyjen aiheuttamien sähkökatkosten johdosta sitä ei kaikkialla ole riittänyt myöskään sisältä ulos on äärettömän tärkeää kuunnella musiikkia, joka valaisee ja lämmittää mieltä.
Itselleni se lähinnä tarkoittaa tunnelmia, rauhallisuutta ja hetkellisyyttä, tätä kaikkea mielestäni löytyykin siis viikon levyvalinnaltani: The National - yhtyeen albumilta High Violet.

Tämäkin kyseinen yhtye on minulle kokonaisuudessaan aika uusi tuttavuus, jonkin verran sitä olen aikaisemminkin kuullut ja pitkään siihen on jo pitänyt tutustua paremmin, mutta jostain syystä se on aina jäänyt väliin. Kuitenkin viime aikojen uusien artistien ja yhtyeiden etsiskelyjen aikana olen löytänyt useita mahtavia artisteja/yhtyeitä, ja näin ollen myös vihdoin löytänyt aikani tutustuakseni The Nationaliin, hyvä niin.

Wikipediatriviaa:
"The National on yhdysvaltalainen indie rock -yhtye. Vaikutteita se on ottanut niin Bruce Springsteeniltä kuin Tindersticksiltäkin. Yhtye erottuu laulaja Matt Berningerin erikoislaatuisella, syvällä baritonilla. The Nationaliin kuuluu lisäksi kahdet veljekset: Aaron ja Bryce Dessner ja Scott ja Bryan Devendorf."

High Violet on upea ja tunnelmallinen levy ilman sen syvempiä analyysejä ja
jo itsessään levyn 6.raitaa Bloodbuzz Ohio:a voin huoletta kuvailla mestariteokseksi, jossa jo pelkästään Berningerin ääni pysäyttää ensimmäisestä suun avauksesta alkaen totaalisesti.

Ehkä kyseinen levy ei ole se parhain valinta sinne uudenvuoden juhliin, jossa riemun tulisi raikaa ja sekamehun virrata, mutta seuraavaksi päiväksi se on oivallinen vaihtoehto mörköjen ja pahojen henkien karkoittamiseen kehosta.

Nautinnollista vuodenvaihdetta kaikille!
Otetaan 2012 juhlallisesti vastaan ja tehdään siitä upea vuosi.
Hey Heather kiittää levyvalintablogin lukijoita, mahtavia levyjä taas tarjolla lisää ensi vuonna!

-O´rava





tiistai 20. joulukuuta 2011

Asa - Leijonaa Metsästän (2005)

Levyvalinta-blogin perimmäisenä tarkoituksena oli saattaa omasta mielestään mainitsemisen arvoisia pitkäsoittoja ihmisten tietoisuuteen. Blogilla on myös toinen puoli: mahdollisuus valita levy jota ei ole vielä kuunnellut ja laajentaa tietoisuuttaan audiomuodossa. Siksipä tämän viikon valinta on täysin tuntematon levynä. Artisti on tuttu ja hänen varhaisempi tuotantonsa Avain -nimen alla on kuunneltu useampaan kertaan. Uudemmat levyt on myös tutumpia, mutta tämä levy on jostain syystä jäänyt kokonaan väliin.

Asan "Leijonaa Metsästän" kulkeutui käsiini kun, basistimme Pete hetken mielenjohteesta päätti hankkiutua eroon osasta levykokoelmaansa. Suosittelen myös krysamteemi- ja jasmiiniteetä kaikille!

Vannon täten valan käsi näppäimistöllä, kuunnella tämän levyn läpi alusta loppuun, yhtään kappaletta yli hyppäämättä. Jätän myös myöhemmin muutaman kommentin levystä kommenttiboxiin.






-Joni

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Mumford & Sons - Sigh No More

 Oli eräs kaunis syysiltapäivä, kun Kimpis soitti tätä loisto orkesteria minulle. Jostain syystä en ollut aiemmin kuullut tätä upeaa folkpopyhtyettä. Pärähti heti ensimmäisen kappaleen kuultuani. Levyä tulikin sen jälkeen kuunneltua tiheään tahtiin. White Blank Page nousee kaikkien muiden loistokappaleiden ylitse, ainakin minulle. Ehkä sellaista tunnelmaa kaipasi juuri tänä aikana.

Mumford & Sons on nelihenkinen Brittiläisyhtye, joka perustettiin vuonna 2007. Se nousi pian jo folkscenessä suureksi nimeksi. Läpimurto tuli juuri tämän Sigh No More levyn kanssa.



On hienoa kuinka, tällainen kokoonpano, tällainen orkesteri saa musiikkinsa kuullostamaan uskomattoman suurelta hiljaisimmissakin kohdassa.



http://www.mumfordandsons.com/
http://en.wikipedia.org/wiki/Mumford_%26_Sons
Mumford & Sons – Sigh No More


-väinö

tiistai 6. joulukuuta 2011

Brigitte Bardot

Tämänkertainen valintani käsittelee Jumalatarta nimeltä Brigitte Bardot. Kesä 2011 kului nopeasti BB:n säestäessä ja antamassa tahtia aurinkoisiin päiviin.

Aikoinaan tutustuin Brigitten tuotantoon, kun olimme kaveriporukalla vuokranneet Etelä-Ranskasta villan ja halusin tietysti päästä mukaan tunnelmaa myös hyvän musiikin saattelemana. Matkalla lentokoneessa vieressä istui pariskunta, jonka äänekkäämpi osapuoli läksytti miestä tämän huonon yleistiedon vuoksi ja pöyristyneenä nainen kertoi juurta jaksaen Brigitte Bardotin elämäntarinan.  Tylsä lentomatka osoittautuikin viihdyttäväksi, sillä kuuntelin itsekin mielelläni mielenkiintoisen tarinan.

Jotta sinulle ei kävisi joskus samalla tavalla, kuin tälle "sivistymättömälle" miehelle lentokoneessa, niin suosittelen tutustumaan tähän Pariisittareen. Ensimmäinen askel tämän kauniin naisen maailman kannattaa ottaa oman lempibiisini kanssa, Moi Je Joue.




- Pete

torstai 1. joulukuuta 2011

Empire Of The Sun - Walking On A Dream (2008)



Viime kesänä, noin muutaman kuukautta sitten, suotuisasti lämmittävän auringon helliessä Helsingin katuja, Flow-festivaali tarjoili vierailijoilleen lempeitä säveliä monen nautinnollisen hyvän artistin toimesta.
Monikin näistä artisteista oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, myös kyseinen Empire Of The Sun.
Tämä artisti kuitenkin lämmitti mieltäni enemmän kuin taivaalla helottava aurinko, vaikka silloin mollukka taisikin olla jo nukkumassa, mutta kuitenkin.

Eli tässä sitä nyt sitten ollaan ja kyseisen artisin debyytti, ja toistaiseksi ainoa olemassa oleva albumi "Walking On A dream" saakin toimia allekirjoittaneen tämän viikon levyvalintana arvostetulla ja paheksuntaa herättäneellä "Viikon Levyvalinta"-blogillamme.

Wikipediasta lainattua:
Empire of the Sun on australialainen  elektronista ja tanssimusiikkia soittava yhtye, jonka muodostavat Luke Steele ja Nick Littlemore. Yhtyeen nimi tulee vuonna 1984 julkaistusta J. G. Ballardin romaanista Auringon valtakunta

Mielestäni yhtyeen tyyli on ainutlaatuinen ja hyvinkin kiva tuulahdus maailman musiikkirintamalla, joka on jo aika täynnä kaikenlaista samanväristä paskaa, vaikka sen kummemmin tarkoitus ei olekaan arvostella näitä levyjä tai artisteja, todettu nyt kuitenkin tämä(kin) epävirallinen fakta.

Suosittelen kovasti kyllä kyseistä albumia, se kun tuntuu sopivan tilanteeseen kuin tilanteeseen mainiosti, oli kyse sitten illanistujaisista, kynttiläillallisesta tai kiihkeästä rakastelusta.

Ei muuta kuin ämyrit täysille, viiniä huulille ja sulosäveliä hellimään aivoja.

Rakastavin terveisin, tuo yksi pehmeistä kansalliseläimistä:
O´rava.









tiistai 22. marraskuuta 2011

Tulenkantajat - Tulenkantajat (2001)

Levyn ensimmäisillä sanoilla on hyvä aloittaa: "Ensin oli rytmi, sitten tuli sana, jengi kyllästy ne huus kuka seuraavana.."

Valitsin viikon 47/11 levyvalintalevyksi Tulenkantajien debyyttilevyn "Tulenkantajat".



Suomalaista hiphop/funk/soul/jazzia Rovaniemeltä. Kuulin levyn ensimmäisen kerran sen ilmestymisvuonna ja, kuin Pahat Viinit, 10 vuotta ei ole tehnyt muuta kuin parantanut levyn makua ja soundia. Levyltä ei löydy yhtään heikkoa kappaletta, mutta erikseen mainittakoon omat suosikit "Viikonlopun huumaa", "Get Down" ja Ritarikunnalla höystetty "Hyvät naiset ja herrat". Joskus kauan kauan sitten muistan olleeni hyvin harmistunut kun Tulenkantajat matkusti Helsinkiin Tavastialle keikalle ja silloin ei ikä riittänyt sisäänpääsyyn.



Spotify: Tulenkantajat – Tulenkantajat

Ja levyn viimeisiin sanoihin on hyvä lopettaa: "..Jorma tiesi tekevänsä vainajaa kun nappas lapiolla takaraivon halki"

-Joni

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Joshua James - The Sun Is Always Brighter

Viikon levyvalinta on tällä kertaa hieman rauhallisemmissa folkin tunnelmissa. Henkilökohtaisten kiireiden takia kirjoitukseni tulee hieman myöhässä! Mutta ei se mitään - hyvä musiikki auttaa kiireisiin ja murheisiin.



Valitsin Viikon levyvalinnaksi Joshua Jamesin The Sun Is Always Brigher. Levy alkaa mukavalla folkkimaisella rallatuksella ja sitä on luvassa koko levyn mitalla. Joshuan persoonallinen ääni yhdistettynä traagisiin sanoituksiin tekee levystä koukuttavan ja mielenkiintoisen. Suosittelen kuuntelemaan myös muutakin hänen tuotantoaan.
En myönnä olevani mikään folk-fani, mutta The Sun Is Always Brigher-levy on sopivasti kaikkea - lisättynä sillä folk höysteellä. Levyllä on tosin muutama kappale, joiden kohdalla painan next-nappia, mutta kokonaisuudessaan levy jättää mielen lämpimäksi.

Kuuntele itse ja anna mielipide! http://open.spotify.com/album/3ejEjhEWFGNjuo56ZAzidd


-Jontsa

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Karkkiautomaatti - Karkuteillä


Karkkis on hyvä bändi. Indien, punkin ja popin välissä seikkaleva bändi saa kyllä kuulijan, ainakin minut, keskittymään siihen mitä seuraavaksi tapahtuu. Tekstin naiivius ei haittaa, sillä kappaleet ovat laulettu erittäin vilpittömän kuuloisesti.


Karkkiautomaatti ehti viisi vuotta kestäneen uransa aikana tehdä yhteensä kolme albumia, neljä EP:tä ja kaksi singleä. Se ehti soittaa vuosina 1993–1998 lähes pari sataa keikkaa, ja melkein kaikki Suomen keikkapaikat ja festivaalit tulivat yhtyeelle tutuiksi. Karkkiautomaatti aloitti uransa punk/pop-triona, mutta kehittivät musiikkiaan myöhemmin psykedeelisemmäksi ja kokeellisemmaksi. Yhtyeen laulaja ja säveltäjä Jansku jatkoi uraansa pari vuotta Karkkiautomaatin lopettamisesta uuden yhtyeensä Liekin parissa, jota allekirjoittanut on kovasti myös fiilistellyt.

Suosittelen lämpimästi.


-Väinö

tiistai 27. syyskuuta 2011

Iggy Pop - The Idiot (1977)



Joskus hyvät asiat tulevat pyytämällä. Kuten tämän viikon levyvalintani. Oskarilta pyysin neuvoa olemattomaan ongelmaani "Mitä mä kuuntelen?", vastaus "Iggy Pop - The Idiot". Oli vastaus sarkastinen tai ei, joka tapauksessa täydellinen valinta tahdittamaan lauantaipäivääni.

Koska en ollut aikaisemmin antanut ajatustakaan levylle, enkä myöskään ottanut selvää mitä levystä on muualla kirjoitettu, olin täydellisessä kuunteluvalmiudessa ottamaan uutta musiikkia vastaan.

Levyn avausraita, Sister Midnight, yllätti yksinkertaisuudellaan positiivisesti. Sattumaa tai ei, biisin kesto hymyilyttää.
Nightclubbing taas sisältää monia elementtejä joita rakastan. Jos musiikki voi olla sarkastista, ylpeää ja samalla hunningolla, niin mielestäni Nightclubbing on juuri sitä. Jostain syystä tunsin hetken eläväni Pulp Fiction elokuvassa. Lisää viiniä...

Olkoonkin sivistykseni täynnä ammottavia aukkoja, kuten tämänkin levyn kohdalla oli käynyt. Aukot voidaan silti helposti paikata. Joskus paikkausapuun tarvitaan vain hyvä ystävä, pullo viiniä ja Iggy Pop.

- Pete

http://www.iggypop.com/
Spotify: Iggy Pop – The Idiot

tiistai 20. syyskuuta 2011

Wu-Tang Clan - Wu-Tang Forever (1997)



Täss on O´rava, moi! 

Tällä viikolla ja mun vuorolla päätin palata juurilleni ja räjäyttää pankin ehkä yhdellä kovimmista lätyistä ikinä. Kyseessä on siis tietenkin yhden kaikkien aikojen menestykseikkäimmän rap-kokoonpanon Wu-Tang Clanin albumi Wu-Tang Forever.

Wu-Tangista tuskin tarvii sen enempää kertoa, jos et siitä tiedä niin se on sinulle itsellesi häpeäksi.

Jos ihan OIKEASTI et kuitenkaan tiedä mistä porukasta on kyse, niin oheisesta linkistä löytyy tietoa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wu-Tang_Clan


Mulle itelle Wu-Tang oli sitä ekaa kuultua räppiä. Ja myös kovinta ikinä. Piste. 

Musiikkia jota luukutin milloin mistäkin soittimesta, täysillä. 
Kuljin kaduilla housut kintuissa, räin kaduille ja olin kova jätkä, myös osittain siksi että kuuntelin Wu-Tang Clania.

Näihin aikoihin auktoriteetti oli osa jotain suurempaa paskaa, jonka vanhemmat ihmiset, mutsi ja faija ja opettajat olivat yhdessä keksineet kiusatakseen meitä nuoria, jotka haluttiin vaan olla omissa oloissamme.

Enhän mä silloin täysin ees ymmärtänyt mistä räpissä oli kysymys, mulle se oli vaan elämäntapa, ja tyyli, ja musiikki jota rakastin. No toisaalta, onhan sekin jollain tavoin räpin ymmärtämistä..  

Vuosia on nyt kulunut kun lätty on mun soittimessa ensimmäistä kertaa raikunut, eikä siitä edelleenkään ole mennyt viimeinen käyttöpäivä. Päinvastoin, levyllä on edelleen tuhti paketti aivan uskomattomaan kovaa räbäytystä.

Yksi nuoruuden unelmista täyttyi Wu-Tangin vieraillessa Helsingissä (ööö viime vuonna???), vaikka en koskaan uskonutkaan näkeväni tätä jengiä livenä, varsinkaan ODB:n kuoleman jälkeen(2004).

Ei muuta, ottakaa chillisti ja kuunnelkaa yhtä osaa räpin historiasta.

-O´rava
















sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Oasis - (What´s The Story) Morning Glory? (1995)

Oasis - (What´s The Story) Morning Glory?

Hey Heatherin levyvalintablogi lopettaa kesälomansa tällä päivämäärällä, tältä isumalta ja näillä näppäimillä. Viikon levyvalinta kirjoitetaan Oasis -yhtyeen kakkosalbumista, joka kantaa nimeä "(What´s The Story) Morning Glory?". Tämä levy on yksinään syy siihen miksi hankin kitaran ja opettelin kärsivällisesti Am, Em, C, G... Jos pitäisi valita maailman paras levy niin tämä olisi oma valintani!



Tietoa levystä ja sen tekovaiheista löytyy lyhyesti Wikipediasta ja en itse osaisi paremmin sitä kirjoittaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/%28What%27s_the_Story%29_Morning_Glory%3F

Oasis discography:

Definitely Maybe (1994)
(What's the Story) Morning Glory? (1995)
Be Here Now (1997)
Standing on the Shoulder of Giants (2000)
Heathen Chemistry (2002)
Don't Believe the Truth (2005)
Dig Out Your Soul (2008) 
Time Flies... 1994-2009 (2010)


http://www.oasisinet.com/
(What's the Story) Morning Glory? on Spotify: Oasis – (What's The Story) Morning Glory



- Joni

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Hazmat Modine - Bahamut

Hazmat Modine - Bahamut (2007)

Hazmat Modine on loistava yhtye. Olin rakkauden matkalla Tallinnassa ja näimme yhtyeen livenä Von Krahl klubilla, olimme tyttöystäväni kanssa hyvin vaikuttuneita näkemästämme. Ostimme Bahamut levyn mukaan, se kuitenkin löytyy myös Spotifystä. Bändi oli myös Maailmakylässä festivaaleilla Helsingissä, mutta sitä en päässyt näkemään.

Olen viimeaikona enemmän ja enemmän hurahtanut isoihin kokoonpanoihin johtuen ehkä siitä, että isot kokoonpanot pitävät yleensä soundin orgaanisena ja sellaista soundia tarvitaan enemmän. Hazmat Modine on yhtye täynnä loistavia muusikoita, suurinosa New Yorkin jazzareita. Yhtyeen keula Wade Schuman on sympaattinen hahmo lavalla ja myös mielenkiintoinen säveltäjä. Bahamut levyn nimikkobiisi on ollut toistaiseksi lempparini, saa nähdä miten käy kun kuuntelee levyä enemmän, minkä varmasti teen. Maailmanmusiikin, bluesin, indien ja jazzin maailmoissa seikkaileva yhtye on kuulemisen arvoinen, suosittelen levyä kaikille, joille ylikompuroitu radiokama on alkanut tuntua puuduttavalta. Tämän kuunnteltuaan jaksaa taas sitäkin sitten... Ja suosittelen levyä kaikille muillekin...





I think it´s a cat

-Väinö


sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Rage Against the Machine - Rage Against The Machine (1992)

Noin viikko sitten päässä alkoi soimaan riffi, joka ei päästänyt irti otteestaan, eikä lähtenyt päästä. Oli siis pakko soittaa sitä sekä stereoista että bassolla. Riffi oli biisistä Rage Against the Machine - Take the power back Huh huh, pakko soittaa repeatilla.

Tässä onkin täydellinen yksilö viikon levyvalinnaksi. Ysikytluvun alussa julkaistu RATM:n debyyttialbumi Rage Against The Machine sisältää 10 tajunnanräjäyttävää raitaa. Biisit ovat nerokkaasti rakennettuja ja hieno sekoitus räppiä, funkkia ja metallia ja poliittisesti kantaaottavia lyriikoita. Pakko pokoilla, nostaa volumetasot tappiin ja laulaa mukana hullun tarttuvia hokemia. "Fuck you! I won't do what you tell me!" 


Nyt jo lopettaneen Rage Against the Machine bändin tuotantoon todellakin kannattaa tutustua, jos sitä ei vielä jostain kumman syystä ole tehnyt.

-- Pete

Spotify
http://www.ratm.com/

Ps. Jos jossain vaiheessa Suomalainen yhtye Kapt´n Crunch on jossain keikalla, niin suosittelen lämpimästi menemään paikalle.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Bob Marley & the Wailers - Kaya

Bob Marley & the Wailers - Kaya (1978)

Tässä kevään tuntumilla on reggae ja räp musiikki jälleen alkanut kolista korvakäytävissä. Olen kaivanut levyhyllystä suomiräbät, mutta myös Bobin tuotantoa. Hänhän oli taikuri, joka teki paljon muutakin kuin musiikkia muunmuassa lapsia... No joka tapauksessa, Kaya albumi pärisee oikein kovaa näin kesää odotellessa!


Albumi on ilmestynyt vuonna 1978 ja on yhtyeen yhdeksäs albumi. Levyllä kuullaan loistavia muusikoita, jotka vaikuttivat noina aikoina monissa reggae ja rytmimuusikin tahoilla. Myös Bobin vaimo Rita Marley laulaa levyllä.

Rakastelkaa toisianne!

-väinö




torstai 10. maaliskuuta 2011

Porcupine Tree - In Absentia (2002)



On taas se aika kuusta! Ja viikosta! Ja siitä, että meitsi istuu DJ:n puikkoihin ja alkaa vääntelemään namiskoja, jotta sulosävelet pääsisivät penetroitumaan korvieni läpi aiheuttamaan mylvivää mielihyvää siellä, missä muilla ihmisillä pitäisi sijaita aivot.

Hiukan aiemmista valinnoistani poiketen päätin tällä kertaa pistää kuunteluun levyn, jolta löytyy ihan oikeita soittimia, mullistavaa, eikö?
Tämän viikon levyvalintani onkin siis:
Porcupine Tree - In Absentia

Orkesterina Porcupine Tree on jotenkin aina ollut minulle mysteeri. En tarkoita tällä etten olisi voinut täyttää tajuntaani wikipedian faktoista, vaan musiikillisesti. Yhtyeen soundi, se on jotenkin helvetin synkkä, mutta silti ei.
Biisien sävellyksistä löytyy sellaista huolellisuutta ja kauneutta, että harvoin kuulee vastaavanlaista.
Siksi, levyn avausraita Blackest Eyes onkin ehkä yksi kaikkien aikojen suosikkibiiseistäni. Siitä löytyy kaikki, mitä tarvitsee.

Tämä levy ei kuitenkaan kokonaisuudessaan ole minulle täysin tuttu, päätin siis valita tämän, jotta voisin tutustua koko plattaan ja jakaa myös saman ilon teille pikku pullanmuruset!

Lisää faktaa yhtyeestä voitte kaivella itse ;)

Enjoy the melodies.

-O´rava


sunnuntai 27. helmikuuta 2011

APULANTA - EHJÄ (1996)





Mukava asento nojatuolissa, silmät kiinni ja levy soimaan. Apulannan Ehjä-levy toimii henkilökohtaisena aikakoneenani armon vuoteen 1999 (tai jonnekkin ennen milleniumia). Silloin kun pienen kylän kaduilla raikasi mopojen surina, poliisin sinisiä valoja välkkyi joka kadunkulmassa, ja ympärillä vellova puheensorina oli suodatettu useamman promillen läpi..






 Apulanta - Ehjä (Spotify)

http://www.apulanta.fi

Knoppitietoa yhtyeesta (Wikipedia)


PS. Jos joku on nähnyt jossain päin Suomea yksinäisen Apulannan Ehjä C-kasetin palauttakoon sen oikealle omistajalleen eli allekirjoittaneelle. Samaten jos olen joskus lainannut sen jollekkin ja unohtanut..


-Joni-

tiistai 8. helmikuuta 2011

Incredible Nothing - 27 (2010)

Tämän viikon levyvalinnaksi valitsin Helsinkiläis-Vantaalainen Incredible Nothing (INC) yhtyeen tuoreimman albumin, 27. Levy on poikien toinen pitkä albumi, joka julkaistiin loppuvuodesta 2010.

Yhtyeen muodostavat;
Teppo - rummut, 
Jani - kitara, 
Jukka - Laulu, kitara, koskettimet, 
Oku - basso.


Törmäsin yhtyeeseen ensimmäisen kerran puolivahingossa, kun eksyin heidän keikalle ystävieni saattelemana Liberteen. Klubikeikka oli sen verran vaikuttava, että oli pakko poistaa uuden levyn myötä myös aikaisempi pitkäsoitto.

Vaikka levyvalinta - blogi ei ole levyarvostelu blogi, niin eräs asia minua on häirinnyt levyn ensisoitosta lähtien. Lopetusraita. Jostain syystä itselleni tulee mieleen aina, että milloin se seuraava biisi alkaa, mutta eihän sitä tule. Hieman turhauttavaa, mutta ehkä se onkin vain kikka laittaa kiekko uudelleen pyörimään koneeseen. Kaikesta huolimatta suosittelen levyä kaikille, jotka arvostavat laadukasta suomalaista musiikkia.

INC on parhaimmillaan keikoilla. Viimeisin keikka jonka näin, oli 27 levynjulkistamisbileet Semifinaalissa. Ei tehnyt mieli poistua missään vaiheessa asioimaan baaritiskillä, miestenhuoneessa tai ulkona tupakalla.

Oma suosikkikappaleeni on levyn toinen biisi, Running Thru My Head, mutta ei singlebiisi Stars Are Nothing Next To You hirveästi jää oman suosikkini varjoon. 

-- Pete



Kotisivut: http://www.inctheband.com/
Spotify: Incredible Nothing

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Spice Girls - Spice (1996)

















Nyt on kyseessä semmoinen levy, että oksat pois!

Päädyimme tähän levyyn yhteistuumin ja päätin nyt sitten tuoda teidän iloksi albumin, josta ei nostalgiaa puutu, hittiä on hitin perään ja mikä hienointa, jokainen biisi toimii vielä tänä päivänäkin aivan täydellisesti, kun mietitään tämän genren nykymusaa.
Tosin kundit varmaan pesevät kätensä tästä ja sanovat, että tämä levy oli yksin minun valintani.. ;)

No mutta kuitenkin, Spice Girls, tuo aikamme isoin tyttöbändi, ehkä jopa aikamme yksi suurimmista yhtyeistä koottiin aikoinaan vuonna 1994 lehti-ilmoituksen perusteella.

Kokoonpanoon valikoituivat:
Melanie Chrisholm
Geri Halliwell (jätti bändin suosion huipulla 1998)
Victoria Adams (nykyään Beckham)
Melanie Brown
ja Michelle Stephenson

Stephenson kuitenkin siirtyi opiskelemaan ja hänen tilalleen otettiin Emma Bunton(Mahtaakohan Michelleä hieman näin jälkeenpäin harmittaa?)

Yhtye kulki aluksi nimellä Touch, jonka jälkeen Spicen kautta yhtyeen nimeksi tuli lopulta Spice Girls.

Spice Girls on julkaissut uransa aikana kolme studioalbumia:
Spice
Spiceworld
Forever

Jostain syystä en itse ikinä pääse yli siitä, kuinka suuri suosio kyseisellä yhtyeellä lopulta oli ja mietinkin usein millaista aikaa se heille oli. Usein ajatus jopa hieman ahdistaa, sillä aivan käsittämättömän suurta tuo tyttöjen meno silloin oli.
Itse muistan aluksi olleeni hyvinkin Spice Girls vastainen, mutta kerrottakoon se nyt kaikelle kansalle, että tämäkin myöhemmin hiphoppari, nykyään rokkari näihin tyttöihin retkahti.

"Spaissareiden" ekan albumin sain ikäänkuin vahingossa.
Olin pyytänyt joululahjaksi Spice World-albumia, mutta vahingossa pukinkonttiin olikin päätynyt vanhempi albumi.
Näin myöhemmin, olen asiasta iloinen, tuo levy on minulla vieläkin ja silloin tällöin myös cd-soittimeni laser lukee kyseisen levyn raitoja tuutaten ne ulos kaiuttimistani, kovaa tietenkin, spaissareita kun ei kuunnella hiljaa sohvalla ja itketä mukana, vaan ilakoiden :)

Nauttikaa ystävät ja ihmiset näistä ikuisista sävelistä ja menkää hetkeksi takaisin sinne 90-luvulle, pukekaa päällenne ne nappiverkkarit ja unohtakaa kaikki hienostelu ja turhamaisuus. Fiilistelkää, ei kukaan katso.

"Girl Power"

-Joonas

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Murs – Murray's Revenge






Tällä viikolla ajattelin tarjoilla teille rakkaille lukijoille laadukasta hip-hoppia. Haluan kiitää ystävääni Attea, joka joskus tätä levyä minulle suositteli!

Dreamchaser-kappale albumilta.

Eli kyseessä artisti nimeltä Murs (Nick Carter) ja levy nimeltä Murray's Revenge. Kyseisen albumin hän on tehnyt yhteistyössä dj-tuottaja 9th Wonderin (Patrick Douthit) kanssa. 9th Wonderin biitteihin on joku varmasti saattanut törmätä aikasemminkin. Onhan mies yksi maailman kovimmista hip-hop tuottajista!
Murs on tehnyt yhteensä kuusi solo levyä. Tämä Californiasta kotoisin oleva vegaani räppäri on osallisena myös punk-yhtyeessä nimeltä The Invincibles.

 Kappaleita kuunnellessa kehon valtaa hyvä mieli, vaikka lyriikat onkin välillä aika rankkaa!
Suosittelen levyä lämpimästi niille, jotka arvostavat loistavaa tarinan kertomista sekä laadukkaita biittejä.

-Jontsa