keskiviikko 28. joulukuuta 2011

The National - High Violet (2010)



Tällaisena talviaikana, kun valoa ei juuri riitä ulkoa ikkunasta sisään, saati viime aikojen myrskyjen aiheuttamien sähkökatkosten johdosta sitä ei kaikkialla ole riittänyt myöskään sisältä ulos on äärettömän tärkeää kuunnella musiikkia, joka valaisee ja lämmittää mieltä.
Itselleni se lähinnä tarkoittaa tunnelmia, rauhallisuutta ja hetkellisyyttä, tätä kaikkea mielestäni löytyykin siis viikon levyvalinnaltani: The National - yhtyeen albumilta High Violet.

Tämäkin kyseinen yhtye on minulle kokonaisuudessaan aika uusi tuttavuus, jonkin verran sitä olen aikaisemminkin kuullut ja pitkään siihen on jo pitänyt tutustua paremmin, mutta jostain syystä se on aina jäänyt väliin. Kuitenkin viime aikojen uusien artistien ja yhtyeiden etsiskelyjen aikana olen löytänyt useita mahtavia artisteja/yhtyeitä, ja näin ollen myös vihdoin löytänyt aikani tutustuakseni The Nationaliin, hyvä niin.

Wikipediatriviaa:
"The National on yhdysvaltalainen indie rock -yhtye. Vaikutteita se on ottanut niin Bruce Springsteeniltä kuin Tindersticksiltäkin. Yhtye erottuu laulaja Matt Berningerin erikoislaatuisella, syvällä baritonilla. The Nationaliin kuuluu lisäksi kahdet veljekset: Aaron ja Bryce Dessner ja Scott ja Bryan Devendorf."

High Violet on upea ja tunnelmallinen levy ilman sen syvempiä analyysejä ja
jo itsessään levyn 6.raitaa Bloodbuzz Ohio:a voin huoletta kuvailla mestariteokseksi, jossa jo pelkästään Berningerin ääni pysäyttää ensimmäisestä suun avauksesta alkaen totaalisesti.

Ehkä kyseinen levy ei ole se parhain valinta sinne uudenvuoden juhliin, jossa riemun tulisi raikaa ja sekamehun virrata, mutta seuraavaksi päiväksi se on oivallinen vaihtoehto mörköjen ja pahojen henkien karkoittamiseen kehosta.

Nautinnollista vuodenvaihdetta kaikille!
Otetaan 2012 juhlallisesti vastaan ja tehdään siitä upea vuosi.
Hey Heather kiittää levyvalintablogin lukijoita, mahtavia levyjä taas tarjolla lisää ensi vuonna!

-O´rava





tiistai 20. joulukuuta 2011

Asa - Leijonaa Metsästän (2005)

Levyvalinta-blogin perimmäisenä tarkoituksena oli saattaa omasta mielestään mainitsemisen arvoisia pitkäsoittoja ihmisten tietoisuuteen. Blogilla on myös toinen puoli: mahdollisuus valita levy jota ei ole vielä kuunnellut ja laajentaa tietoisuuttaan audiomuodossa. Siksipä tämän viikon valinta on täysin tuntematon levynä. Artisti on tuttu ja hänen varhaisempi tuotantonsa Avain -nimen alla on kuunneltu useampaan kertaan. Uudemmat levyt on myös tutumpia, mutta tämä levy on jostain syystä jäänyt kokonaan väliin.

Asan "Leijonaa Metsästän" kulkeutui käsiini kun, basistimme Pete hetken mielenjohteesta päätti hankkiutua eroon osasta levykokoelmaansa. Suosittelen myös krysamteemi- ja jasmiiniteetä kaikille!

Vannon täten valan käsi näppäimistöllä, kuunnella tämän levyn läpi alusta loppuun, yhtään kappaletta yli hyppäämättä. Jätän myös myöhemmin muutaman kommentin levystä kommenttiboxiin.






-Joni

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Mumford & Sons - Sigh No More

 Oli eräs kaunis syysiltapäivä, kun Kimpis soitti tätä loisto orkesteria minulle. Jostain syystä en ollut aiemmin kuullut tätä upeaa folkpopyhtyettä. Pärähti heti ensimmäisen kappaleen kuultuani. Levyä tulikin sen jälkeen kuunneltua tiheään tahtiin. White Blank Page nousee kaikkien muiden loistokappaleiden ylitse, ainakin minulle. Ehkä sellaista tunnelmaa kaipasi juuri tänä aikana.

Mumford & Sons on nelihenkinen Brittiläisyhtye, joka perustettiin vuonna 2007. Se nousi pian jo folkscenessä suureksi nimeksi. Läpimurto tuli juuri tämän Sigh No More levyn kanssa.



On hienoa kuinka, tällainen kokoonpano, tällainen orkesteri saa musiikkinsa kuullostamaan uskomattoman suurelta hiljaisimmissakin kohdassa.



http://www.mumfordandsons.com/
http://en.wikipedia.org/wiki/Mumford_%26_Sons
Mumford & Sons – Sigh No More


-väinö

tiistai 6. joulukuuta 2011

Brigitte Bardot

Tämänkertainen valintani käsittelee Jumalatarta nimeltä Brigitte Bardot. Kesä 2011 kului nopeasti BB:n säestäessä ja antamassa tahtia aurinkoisiin päiviin.

Aikoinaan tutustuin Brigitten tuotantoon, kun olimme kaveriporukalla vuokranneet Etelä-Ranskasta villan ja halusin tietysti päästä mukaan tunnelmaa myös hyvän musiikin saattelemana. Matkalla lentokoneessa vieressä istui pariskunta, jonka äänekkäämpi osapuoli läksytti miestä tämän huonon yleistiedon vuoksi ja pöyristyneenä nainen kertoi juurta jaksaen Brigitte Bardotin elämäntarinan.  Tylsä lentomatka osoittautuikin viihdyttäväksi, sillä kuuntelin itsekin mielelläni mielenkiintoisen tarinan.

Jotta sinulle ei kävisi joskus samalla tavalla, kuin tälle "sivistymättömälle" miehelle lentokoneessa, niin suosittelen tutustumaan tähän Pariisittareen. Ensimmäinen askel tämän kauniin naisen maailman kannattaa ottaa oman lempibiisini kanssa, Moi Je Joue.




- Pete

torstai 1. joulukuuta 2011

Empire Of The Sun - Walking On A Dream (2008)



Viime kesänä, noin muutaman kuukautta sitten, suotuisasti lämmittävän auringon helliessä Helsingin katuja, Flow-festivaali tarjoili vierailijoilleen lempeitä säveliä monen nautinnollisen hyvän artistin toimesta.
Monikin näistä artisteista oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, myös kyseinen Empire Of The Sun.
Tämä artisti kuitenkin lämmitti mieltäni enemmän kuin taivaalla helottava aurinko, vaikka silloin mollukka taisikin olla jo nukkumassa, mutta kuitenkin.

Eli tässä sitä nyt sitten ollaan ja kyseisen artisin debyytti, ja toistaiseksi ainoa olemassa oleva albumi "Walking On A dream" saakin toimia allekirjoittaneen tämän viikon levyvalintana arvostetulla ja paheksuntaa herättäneellä "Viikon Levyvalinta"-blogillamme.

Wikipediasta lainattua:
Empire of the Sun on australialainen  elektronista ja tanssimusiikkia soittava yhtye, jonka muodostavat Luke Steele ja Nick Littlemore. Yhtyeen nimi tulee vuonna 1984 julkaistusta J. G. Ballardin romaanista Auringon valtakunta

Mielestäni yhtyeen tyyli on ainutlaatuinen ja hyvinkin kiva tuulahdus maailman musiikkirintamalla, joka on jo aika täynnä kaikenlaista samanväristä paskaa, vaikka sen kummemmin tarkoitus ei olekaan arvostella näitä levyjä tai artisteja, todettu nyt kuitenkin tämä(kin) epävirallinen fakta.

Suosittelen kovasti kyllä kyseistä albumia, se kun tuntuu sopivan tilanteeseen kuin tilanteeseen mainiosti, oli kyse sitten illanistujaisista, kynttiläillallisesta tai kiihkeästä rakastelusta.

Ei muuta kuin ämyrit täysille, viiniä huulille ja sulosäveliä hellimään aivoja.

Rakastavin terveisin, tuo yksi pehmeistä kansalliseläimistä:
O´rava.