Slusnik Luna - Aamukaste 5AM (2004)

Aamukaste 5AM levy tarttui aikanaan matkaani, kun vielä pidin majaani Turussa. Levykaupan setä katseli hieman pitkään, kun samaan ostoskassiin mahdutin myös Rotten Sound - Exit levyn. - "Rankat etkot Rotiskolla ja rauhalliset jatkot aamukasteessa."

Levy toimii parhaimmillaan juurikin aamukasteen aikaan. Samalla, kun auringon ensimmäiset säteet laskeutuvat kostealle viheriöille on hyvä heittäytyä rentoon asentoon piknik viltille, korkata aamupalaviini ja sytyttää savuke ja rupatella mukavia muun jatkoporukan kanssa ja nauttia samalla hyvästä musiikista.

Voi olla, että levyä on vaikea haalia enää mistään, mutta jos sen jostain löytää, niin se kannattaa poistaa välittömästi. Täältä löytyy levyn näytepalat, http://www.slusnikluna.com/aamukaste5am.php

Tarjoiluehdotus:
- Gazela vihreä viini (pullo tai pari)
- Chesterfield Blue savukeaski
- Vedenpitävä viltti (mahdollisimman suuri)
- Slusnik Luna - Aamukaste 5AM CD + soitin
- Kesäaamu puistossa, esim. sunnuntai heti baari-illan jälkeen
- Hyvä jatkoseurue!

-- Pete

ps. Kesä kesä kesä kesä kesä kesä!

Memphis May Fire - The Hollow

Jatkan post-hardcore linjaa ja esittelen teille yhtyeen nimeltä Memphis May Fire.

• Matty Mullins – Lead vocals

• Kellen McGregor - Lead guitar, Keyboard, Backing vocals

• Ryan Bentley – Rhythm guitar

• Cory Elder – Bass

• Jake Garland – Drums 

 

Bändi on lähtöisin Dallasista ja julkaissut kaksi EP:tä sekä kaksi kokopitkää albumia.

17.1.2011 Rise Records ilmoitti kiinnittäneensä Memphis May Fire yhtyeen ja maaliskuussa kyseinen albumi "The Hollow" julkaistiin.

 The Hollow on julkaistu Rise Recordsin Youtube-sivuilla kokonaisuudessaan!

Albumi sisältää 10 raitaa, joista mikään ei jätä ainakaan meikäläistä kylmäksi. Laulaja Matty Mullinsin uskomattoman kovat laulusuoritukset on levynparasta antia. Melodioiden puolesta kyseinen albumi on mielestäni yksi parhaimpia genressään.

"The Reality"

http://en.wikipedia.org/wiki/Memphis_May_Fire 

http://www.myspace.com/memphismayfire 

NUPIT KAAKKOOOOOON! 

-Jontsa

LostAlone - I'm a UFO in This City (2012)

Taas on levyvalinnan aika ja äärimmäisen hankalan mietinnän ja kolikonheiton jälkeen päädyin valitsemaan neljä vuotta sitten erinomaista Lapkoa erinomaisesti lämmitelleen sekä mieleenpainuvalla ja energisellä esiintymisellään vakuuttaneen LostAlonen uutuusalbumin, joka kantaa emotionaaliselta rockmusiikilta kalskahtavaa nimeä "I'm a UFO in This City". (Vaikka edellisestä lauseesta voi tahtoessaan saada sen kuvan, ettei Lapko enää olisi erinomainen, se ei kuitenkaan pidä millään muotoa paikkaansa. On se.)  
  Kyseessä olevaa albumia saikin odottaa pitkään ja hartaasti, sillä perin juurin mainio ja todella paljon kuuntelua kestävä edeltäjänsä "Say No to the World" julkaistiin jo vuonna 2007. LostAlone ei pettänyt uudella levyllä laisinkaan, vaikka onkin laajentanut ensimmäisellä albumillaan hienolta kuulostavaa yksinkertaista demomaista sointiaan mahtipontisemmaksi kuitenkin välttyen kuulostamalta läpeensä tuotetulta. Levyä kuunnellessa tuleekin mieleen paikoitellen suuressa arvossa pitämäni Queen sekä Muse. Albumi on täynnä mukaansa tempaavia riffejä ja kauniisti soljuvia stemmalaululla ryyditettyjä melodioita, jotka jäävät soimaan päähän kuin eräänkin turkulaisen varhaisteinin laulama rullalautailuharrastuksen monimuotoisuudesta sinänsä ansiokkaasti kertova kappale.

Osa ylläolevan tekstin sisältämistä linkeistä vievät levyllä oleviin kappaleisiin, ja tällä kertaa on tyytyminen laadultaan heikohkoihin liveversioihin, koska muita ei levyn uutuudesta johtuen ole vielä kukaan ylösladannut maailmanlaajuisen internet tietoverkon syövereihin singlelohkaisuja lukuunottamatta. Spotifysta levyä ei myöskään löydy, joten ottakaa hiiri kauniiseen käteen ja ostakaa se valitsemastanne osoitteesta. Tämän levyn kohdalla se kannattaa tehdä.

-Oku

The Maccabees - Given To The Wild (2012)

Jaahas Jaahas, se olisikin sitten keskiviikko, eli uusi tiistai niille jotka unohtivat eilen, että oli tiistai ja onkin siis aika päivitellä levyvalintablogia totuttuun tiistai-tyyliimme!

Tällä viikolla, neiti kevään lähestyessä näitä jo ennen dinosaurusten aikaa kirottuja helvetin kylmiä leveysasteitamme, päätin heittää ilmoille hieman tuoreempaa ja pirteämpää, tosin siltikin mukavan leppoisaa ja fiilisteltävää musisointia (Ota tuosta nyt sitten selvää).

Tästä pääsemmekin ongelmaani yhtä sujuvasti kuin Richard Dean Anderson ulos panttivankitilanteesta:
Valitsin artistin, valitsin hienon levy, (mutta nyt se kuuluisa mutta) mutta en oikein tiedä mitä siitä sanoisin.

The Maccabees, Englannista, Brightonista kotoisin oleva yhtye on tahkonnut indierockia vuodesta 2007. Itse tutustuin kyseiseen artistiin "tarkemmin" noin kaksi kuukautta sitten, juurikin tämän kyseisen Given To The Wild -albumin myötä.
Sanattomaksihan se allekirjoittaneen veti heti alkumetreillä.
Varsinkin 2.singleksikin valittu Feel The Follow iski järjettömän suuren euforianyrkin suoraan aivoihini huutaen samalla isolla volyymillä "Mitä vittua?!". Tämän jälkeen, kun olin kerännyt palaseni lattialta ja sulatellut tilannetta hetken mielihyvässä kierien, onnistuin löytämään myös loput levystä ja kyllähän meillä on tässä, taas jälleenkerran, erittäin mahtava albumi kourassa.

Näiden parin kuukauden aikana olen ehtinyt kuluttaa levyä alusta loppuun hyvinkin monesti, mutta se ei tunnu kuluvan? Onko siis kyseessä vielä minulle entuudestaan tuntemattoman artistin tuotoksen aiheuttama mielihyvä, jota myös joissain piireissä kutsutaan uutuudenviehätykseksi, vai onko The Maccabees onnistunut tekemään oikeasti levyn, joka kestää kuuntelua pidemmänkin jakson? Tässä kohtaa heitänkin kuuman perunan jäähdyteltäväksi ja pureksittavaksi teille arvoisat lukijat:
Kuluttakaa levyä ja kertokaapa joskus minullekin mihin päädyitte!
Itse teen toki samoin, parasta aikaa.

Ei muuta tällä kertaa, kesää odotellessa. Keväthän on kuitenkin vaan asioiden pitkittelyä. Sama kuin aamuyöstä odottaisi snägärijonossa purilaista.

-O´rava

Live - Throwing Copper (1994)

Jostain syystä tällä kertaa levyvalinta oli vaikea. Vaihtoehtoja oli liian monta. Se kertoo vain, että maailmassa on paljon mahtavia levyjä. Valintaa pohtiessani silmiin osui levyhylly ylänurkasta Live yhtyeen 1994 julkaisema Throwing Copper albumi. Muistan joskus hyvin hyvin kauan sitten kuulleeni levyltä löytyvän Selling The Drama nimeä kantavan kappaleen ja luulleeni sitä R.E.M. yhtyeen kappaleeksi. Vielätänäkin päivänä Liven laulaja Ed Kowalczyk kuulostaa korvaani Michael Stipelta tässä kyseisessä kappaleessa.

Tutustuin tosin tähän levyyn ja yhtyeeseen vasta tarkemmin kun olin kuullut vuonna 1999 julkaistulta The Distance To Here albumilta Dolphin´s Cry nimisen kappaleen yhdistettynä musiikkivideoon MTV:ltä. Samoihin aikoihin Throwing Copper osui silmiini Nummelan kirjastossa, josta pientä muovikorttia näyttämällä se lähti mukaani kuunteluun kolmeksikymmeneksi päiväksi. Myöhemmin lunastin samaisen levyn itselleni kaupasta rahaa vastaan.

Live – Throwing Copper on Spotify


-Joni