Aivan aluksi haluan sanoa, etten aivan aluksi halunnut sanoa tästä levystä mitään. Suurin osa pohdiskelevista ja viiltävistä analyyseistä on varmasti jo tehty, ylistävät sanat sanottu ja kiistattomat kehut enimmäkseen jo kehuttu. Mutta koska kyseessä on yksi suurimmistä syistä siihen, että olen itse tarttunut minkäänlaiseen kielisoittimeen ja kovimmista levyistä ikinä missään niin päätin kehua vielä hieman. Seuraa häpeilemätöntä ja kyselemätöntä kehua:
Parhaat biisit, paras kitarasoundi, paras laulusoundi, parasta rumpujen lyömistä sekä bassonsoittoa suhteutettuna toisiinsa, ihan älytön groove, hieno kansi, ahdistuneisuudessaan oivaltaa lyriikkaa, angstia, hienoimmat aurinkolasit maailman cooleimmalla kitaristi-laulajalla, hienoin basso ja yksi pisimmistä hihnoista basistilla (Pete, ota oppia), 90-luvun paras levy, hienoimmat keltaiset lasit maailman cooleimmalla tuottajalla, jolla on coolein taiteilijanimi ikinä missään: Butch Vig, parhaat perustelut tuottajalta laulujen ja kitaroiden tuplaukseen vastahakoiselle keulahahmolle ("John Lennon did it."), parhaat kansissa ilmoitetut raidat sekä paras piiloraita.
Uudenkaupungin Jääkotka Petri Länkkä Santala saattaisi sanoa petrilänkkäsantalamaisesti, että: "Vittu morjens!"
Alla paljon oleellista levystä:
Tässä kovin piiloraita:
-Oku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti