Tämän viikon levyvalinta pomppasi sitten meitsin käsiin. Pitkään tuli mietittyä, että minkä levyn sitä nyt sitten laittaisi kuunteluun ja päädyin lopulta Bonoboon, hieman rauhallisempaan, koneellisesti tuotettuun musiikkiin.
Tämä ei välttämättä tullut yllätyksenä, ainakaan siis HH:n jätkille, konemusiikki kun on lähellä sydäntäni, ehkä eniten hämmästystä asialle luo, että tavallisen housen/trancen sijasta kehiin pompsahtaa chillimpää meininkiä.
Itse tutustuihin kyseiseen artistiin hieman jopa vahingossa. Olin työkaveriltani kuullut kyseisestä artistista, mutta vasta himassa spotifyä selaillessa päädyin kuuntelemaan tätä. Kuitenkin kun levy on minulle niin tuore tapaus päätin laittaa sen nyt tänne blogiin kaikille, jotta tulisi itsellenikin tutuksi paremmin.
Nelisen levyä pukannutta Simon Greenin Bonoboa on luonnehdittu bileiden jälkimusiikisi ja kyllähän se näin on. Minulle tämä toimii kuin Saksalainen autotehdas. Aivan mahtavaa musiikkia, joka täyttää niin korvat, silmät ja sielunkin:)
-Joonas
Täytyy sanoa, että yllätyin. Ensinäkin siinä, että sillä lavalla riehuvalla Joonaksellakin on herkkä puoli. No ei. :D Vaan että ihmiset jotkut oikeasti kuuntelee tällästä. Tai siis pointtina nyt se, että ite joskus muutama vuosi sitten kuuntelin kauheasti tän tyyppistä musaa ja oikeen kukaan ei ymmärtäny sitä, kun kaikki muut popitteli jotain ihan muuta. :D Bongasin tältä nyt pari ihan tosi nättiä ja semmosta biisiä, joista tuli jotenkin tosi rento ja kiva fiilis.
VastaaPoista(Minkä takia muuten nää kommentit menee teiän hyväksymisen kautta, eikä suoraan tohon? Ihan tarkotuksella vai vahingossa?)