The Black Keys - El Camino (2011)

Taas laitetaan valiten! Tällä kertaa monista hyvistä levyistä valikoitui tiukkaakin tiukemman seulonnan jälkeen voittajaksi yhdysvaltalaisyhtye Black Keysin järjestyksessään seitsemäs levy El Camino. Tutustuin tähänkin levyyn ystäväni Hanskin lämpimästä suosituksesta. Lähtökohtaisesti pidän hänen suosituksiaan musiikin suhteen huonoina, mutta lähestulkoon aina joudun muutaman kuuntelukerran jälkeen myöntämään hänen olleen oikeassa. Kuinka ärsyttävää.
  Levyn ensimmäinen kappale on lystillisesti keinuvalla riffillä alkava Lonely Boy, jonka koomillinen video on kaikkien mielestä kovin hassu ja kiva. (Joojoo, onhan se tanssiva heppu ihan vänkä, mut ei se nyt ihan  niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hauskaa ole. Kaikki liiallinen hehkutus on melkein yhtä ärsyttävää kuin kieleemme kehittyneet sanat "blogosfääri" ja "some", J-P Hytönen  ja iltapäivälehtien klikkiprostituutio.)
 El Camino on perin juurin miellyttävää kuultavaa, retrosti rokkaavia riffejä, riittävästi fuzzia ja lystikästä rummunlyöntiä, joka muistuttaa takavuosina kovasti diggailemastani The White Stripesista. Henkilökohtaista retron retroa? Kui varte? Hä?
  Näin kevään korvalla, koiranjätösten ollessa luopumaisillaan soransekaisesta lumihunnustaan levy tuo mieleen kohtapuoliin edessä olevat kesäpäivät, joissa yhdistyvät erilaiset virvokkeet, erityiset ystävät, erikoiset sijainnit sekä erikoistilanteet, jotka kertakaikkiaan ovat aina tärkeitä. Black Keysia kuunnellessa nuo laiskat päivät, jotka jäävät pysyäkseen ovat hetki hetkeltä lähempänä. Kelatkaa sitä!


Se hupsutteleva video:

- Oku